maanantai 17. lokakuuta 2011

Multipitch pilvisenä päivänä

Teemu: Käytiin eilen vetäsemässä 4 x 25m multipitch Jussin kanssa. Reittihän ei ollut erityisen vaikea, 6a, 6a+, 6a+ ja 6a. Liidivastuu oli alkuun Jussilla, sitten mulla, taas Jussilla, ja miettikää miten reilu olin, annoin nimittäin liidivastuun Jussille viimeiselläkin pitchillä. Jussi luulee, että mua pelotti tai jotain, mutta muahan ei pelottanu. Vaikka pulttiväli välillä olikin 5 m tienoilla ja dropit ois tullu ikäville hyllyille ni se puntin tutina johtui pelkästään hapoista pohkeessa, ei pelosta. ;) Se, että otin pakit 6a:lta johtui pelkästään vittumaisesta släbistä, jossa oli miljoona terävää pikkugrimppiä, eikä siitä tosiasiasta, että alapuolella oli 75 metriä ilmaa ja mulla oli yks jatko klipattuna. Muahan ei dropit pelota! Nyt Jussi nauraa tossa vieressä, väittää et mua pelotti tulla ylärilläkin sen perässä, mut paskapuhetta, muahan ei pelottanu! Sais olla kiitollinen kun olin niin reilu kaveri, että annoin sille mahdollisuuden liidata vika pitchi. Sitä paitsi mulla ei ollu Miurat jalassa ja oli kylmäkin oli! ;)

Jussi: Hyvä reitti oli! Eka pitchi oli aika törkeen helppo kutoseks, mutta toinen ja kolmas ihan mukavan tasasta kiipuilemista. Kolmas traversepitchi rupes aika pahasti pumputtaa kun piti vähän kiivetä takas ja suunnitella reitti uusiks seuraavalle pultille. Reitin helmi oli kuitenkin viiminen pitchi josta sain yllättäen jopa hienon liidauselämyksen! Alussa oli kutoseks tiukahko släbi, mut sen jälkeen reitti olikin mukavaa seikkailukiipeilyä. Muutaman metrin kiipeilyn jälkeen kulman takaa löyty kuin löytykin pultti eikä reitiltä eksymistä onneks tullu. Pulttivälit oli lopussa yli neljä metriä eksymättäkin, mutta kiipeily oli onneks mukavan lepposaa. Lopussa oli sitä toppauksen meininkiä kun reitti päätty ihan seinämän päälle ja tuuli uiversi vuoren halkeamasta melkoisen vauhdikkaasti. Se toi mukavaa lisäjännitystä vikalle, pisimmälle pulttivälille. Pikkumokana liidaajaa vaihtaessa Teemulle jäi ankkurikamat, joten vika ankkuri tuli tehtyä vähän ex tempore –reseptillä.

Reitistä jäi kuitenkin hyvä fiilis ja kyllä topissa hymyilytti! Alaskävely ei niin kivaa ollu, mutta eipä uskallettu laskeutuakaan ylhäältä löydetystä pultista kun ei tiedä mitä alhaalla oikeastaan onkaan. Edellisen yön unet jäi hiukan katkonaiseks mutta reitillä oli mukavan seesteinen fiilis – erityisesti ständillä varmistaessa.

"Ei siellä mitään otteita tarvii, se on Teemu släbiä!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti