Käytiin Cala Firriaton (sp?) DWS-mestalla. Tie alas oli melko jyrkkä hiekkatie mut riittävän hyvässä kunnossa meidän Puntolle.
Mä tykkäsin eri kovasti! Just jotain semmosta mistä on pienenä unelmoinu – kirkasta vettä ja kiipeilyä. Vesi oli syvää aika pitkälti joka paikassa joten pysty huoletta lösähtää veteen mistä vaan. Kallio oli myös suht kivaa kiivetä – riittävän isoja otteita ettei mankkailusta tarvinnu välittää. Topokin oli mukana mutta tuli vedettyy ihan fiilikseen mukaan. Hieno kattotraverse löyty ainakin johon sai jopa pää-alaspäin no-hands restin. Ei saatu ihan täydellistä fotoo siitä joten se jää sit ens kertaan. Toivottavasti mennään vielä Saken kans sit uudestaan. Mitään ällöjä meduusoita ei myöskään näkyny – ei myöskään mitään isoa rapua tai pientä miekkakalaa muistuttavaa uiskentelijaa pelottavampaa.
Ihan pelkkä uiskentelukin siellä oli mukavaa, tosi idylli paikka. Meriveden lämpötila oli täydelliset 21-22 astetta. Meri on upea. Tuolla se sai upeita vaaleanvihreitä ja –sinisiä sävyjä vähän paikasta, syvyydestä ja pohjasta riippuen. Aurinkoa ja rusketusta sai taas riittävästi. Sää oli tähän mennessä lämpimin, noin 25 astetta ja leuto tuuli teki aalloista juuri sopivan korkuisia.
Illemmalla mentiin Pizzeria Da Salvoon pizzalle. Pojat otti autoon punaviinipullon mukaan mutta aika heikkoahan tuo juominen oli – eivät tainneet saada matkalla puolikastakaan alas. Tosin eihän kylään ole matkaakaan kun muutama kilometri – kävellen ainakin puolet vähemmän.
Ennen kun kerettiin alkuruokaranskikset saamaan kerkes Jonin nälkäkiukkuilut saada jo varsin huvittavia piirteitä. Onhan se tosin aika paha paikka – kiukuttaa kun pojulla on nälkä ja sit syömiseenkin voi allergioineen kuolla!
Sisilialainen pizza ei tunnu kummosta olevan Napolilaisiin verrattuna. Liian juustoisia, rasvaisia, maut liian sekottuneita – ei paljoakaan tomaattikastiketta joten sen maukkaudesta on vaikea mennä sanomaan.
Nyt on myös illat ja aamut oli tosi lämpimiä – lähes teepaitakeliä paikallaan ollessakin. Illalla taas puhuttiin paskaa ja kuunneltiin musaa. Vähän Teemun kans treenattiin myös puukiipeilytaitoja.
Seuraavana päivänä oli vähän laiskempaa menoa. Teemu ja Joni kiipes muutaman reitin ja totesivat mun onsaittaaman Catwalkin (6c+) ihan kelpo reitiks joka ei kuulema ees kovin helpolta vaikuttanu. Pojat eivät tätä reittiä siis edes päässeet. Ite en menny ees pumppiin – sopivaa krimppiä mulle. Toivottavasti ei jää reissun kovimmaks vedoks – pientä väsymystä alkaa tuntumaan kun lähtökunto ei ollu kuitenkaan ihan tiptop. Inka sen sijaan veti ihan kovaa – 4c ja 5a reitit käytiin lämppää ja elämänsä neljäntenä liidinä meni pitkä 5b reitti ihan puhtaasti!
"Jos ei oo muuta suunnitelmaa niin juodaanko viiniä?"
-Jussi
 |
| Paikalliset apinat |
 |
| "Pois alta! Mä olin täällä ensin!" |
 |
| "Kiree! Hyppykiree!" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti